Supon päällikkö Lampinen hätistelee mökiltään kyitä luottoagentti Kopran kanssa, kun helikopteri tuo postia. Salaperäinen Pat Corleone tarjoaa tietoja vanhasta henkirikoksesta. 1962 Elvis esiintyi kahdesti Olympiastadionilla, mutta visiitti jätti synkän maun. Rokkarin majapaikan lähellä tapahtui murha. Kahdeksanvuotiaan pojan ruumis löytyi avolouhoksen kylmästä kuilusta pinssin ja oudon riipuksen kera. Vanha murha heittää varjon nykypäivään: toisen polven vahtimestari Erno Mörsky jää menneisyyden haamujen armoille. Tatuointimestari Jone yrittää pikavoittoa, sattuma heittää noppansa peliin. Elämässään ryhtiliikkeen tehneen Kopran on sukkuloitava Memphisiin asti johtolankojen imussa. Kopra kokee kaukopartiomiehen yksinäisyyttä Syvässä Etelässä. Jenkkipojilla on kovat piipussa, Kopralla omat keinonsa Supo-pastilleineen. Kolmannen Kurt Kopra -dekkarin värit ja kehys on napattu rock-maailmasta. Lukija vedetään hämärien vihjeiden, outojen sattumien ja laskelmoivien ihmisten maailmaan, jossa tarinoita ja selityksiä riittää. Löytyykö toden ja valheen veteen piirretty viiva, vai jääkö agentille luu käteen? Marcus Karppi/Jarkko Karppinen jatkaa nimimerkkien, kirjavan työhistorian ja akateemisen drop- outin perinnettä kotimaisen dekkarikentän next generationissa. Lahdessa syntynyt, Helsingin Viikkiin ajautunut mies on löytänyt minuutensa Leinon Helkavirsistä, Santanan soundista ja kengurunsa nappisilmistä. Kopra-sarjan dekkarit: Enkelit eivät lue lööppejä (Myllylahti Oy 2002) Lahdessa soi blues (Myllylahti Oy 2003) Suruvaippa (Myllylahti Oy 2005)