Aina Bergrothin esikoisromaani Ah autuutta on omalakinen ja intensiivinen kertomus rakastamisesta ja sen kääntöpuolesta, pelosta. Se kertoo läheisyyden halusta ja rakastavaisten vikuroivasta tempoilusta kohti intiimiyttä ja siitä pois. Ah autuutta riisuu päähenkilönsä paljaaksi: naisen kaikki ajatukset, tunteet ja kivut ovat suorasukaisesti auki ja esillä. Kirjan nainen ei osaa ottaa rakkautta vastaan, tai ottaa sitä liikaa, väärin. Hän rakentaa halusta, kosketuksista ja vartaloista suojamuuria. Fyysisyys on keino irtautua ailahtelevasta mielestä. Bergroth ei kuvaa rakkautta siloteltuna onnen tyyssijana vaan paljaana ja raakana, kipeän todellisena. Itsensä hillitsemisen ja heittäytymisen rajoja koetellaan koko ajan, eikä kukaan ole lopulta toista vahvempi. Bergroth kirjoittaa vavahduttavasti. Ah autuutta on kaunis ja samalla kivulias romaani siitä, miten mikään ei ole pelottavampaa kuin olla onnellinen. Kysymys on elämisestä paljauden ja rohkeuden äärimmäisillä ehdoilla.