Mirkka Rekolaa on aina innoittanut vesi sen eri olomuodoissa. Jo esikoiskokoelmassaan Vedessä palaa (1954) ja aforismikokoelmassaan Maailmat lumen vesistöissä (1978) hän on kirjoittanut siitä. Myös ihmisen muisti on ollut keskeinen aihe sekä hänen runoissaan että aforismeissaan. Tässä uudessa kokoelmassa Mirkka Rekola on ammentanut inspiraationsa jääkukista ja lumikiteistä. Niiden kautta hän katsoo syvälle, näkee kauas, näyttää ihmeen ja muistaa jo unohtuneen. Kun talvi tuntuu elämänpituiselta kun se on ystävä johon voi luottaa, kun se tuntuu elämänpituiselta, ja sen jää alkaa tästä tunteesta rakoilla. Mirkka Rekola (s. 1931) on yksi Suomen arvostetuimpia runoilijoita ja aforistikkoja. Runojen ja aforismien lisäksi hän on julkaissut esseitä, toiminut kirja-arvostelijana ja tehnyt käännöksiä. Hänet on palkittu mm. Valtion kirjallisuuspalkinnolla useita kertoja, Eino Leino palkinnolla ja Tanssiva karhu -palkinnolla. Hän oli myös Neustadt-palkintoehdokkaana vuonna 2000. Raija Ollilla on Mirkka Rekolan serkku ja harrastajavalokuvaaja. Kirja on upea runo- ja kuvateos, arvokas lahja arvostetun runoilijan lukijoille.