Beowulf on yli tuhat vuotta vanha runoelma, joka valaisee koko Pohjolan muinaisuutta. J. R. R. Tolkien otti Taru sormusten herrasta -romaaniinsa paljon vaikutteita Beowulfista. Vaikka yksikään varteenotettava kirjallisuushistoria ei voisi sivuuttaa Beowulfia, teos ilmestyy vasta nyt ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan suomeksi. Beowulfin tapahtumien näyttämö on puoliksi historiallinen, puoliksi kuvitteellinen Skandinavia, jonka nummilla ja metsissä on tyyssijansa niin yli-inhimillisillä sankareilla kuin tultasyöksevillä lohikäärmeillä. Päähenkilönä on urhea soturi Beowulf, jonka taisteluja ja vääjäämätöntä tappiota runoelma kuvaa. Kuten Tolkien on Beowulfista todennut, hän ei ole tavallinen sankarilaulun sankari: "Hänellä ei ole sekavia lojaalisuussuhteita eikä onnetonta rakkautta. Hän on ihminen, ja siinä on hänelle, kuten monille, riittävästi tragediaa." Beowulf on paitsi merkittävä historiallinen lähde myös suuri runoelma, jonka hohto ei ole himmentynyt tuhannessa vuodessa. Teoksen ovat suomentaneet Osmo Pekonen ja Clive Tolley, jotka ovat myös kirjoittaneet teokseen johdannon ja laatineet selitykset.