Kadotetussa puutarhassa seurataan Säädyllisestä murhenäytelmästä tuttujen avioparien, Elisabetin ja tohtorin, Naimin ja Arturin elämää talvi- ja jatkosodasta ensimmäisiin rauhan vuosiin. Kun turvallinen maailma luhistuu, on kehitettävä uusia selviytymiskeinoja: yksi verhoutuu pyhään isänmaallisuuteen, toinen intoutuu korskeista kansallissosialistisista aatteista, kolmas pakenee mietiskelyyn. Sodan tuhot rinnastuvat henkiseen rappioon, eikä uusi aika tunnusta entisiä arvoja. Sodan jälkeen elämää, kuten kadotettuja puutarhoja, on rakennettava uudelleen. Pian Elisabetin perhepiiri alkaa huolestuttavasti oireilla ja yllättäen Naimi aiheuttaa sensaation. Ihmismielen kielletyimmätkin kerrokset kaivautuvat oivaltavasti esiin, mutta lempeä huumorin pilke sävyttää piikikästä ironiaa. Sota-ajan sukupolvi ja sivistyneistön menetykset saavat upean ilmaisunsa romaanissa, joka oli syntyaikanaan 1950-luvun alussa liian arkaluontoinen julkaistavaksi. Kadotettu puutarha ilmestyi ensi kerran vasta vuonna 1995.