Heljä Salosen lapsuudenmaisemissaan sienestys oli arkipäivää: keväisin poimittiin komeita korvasieniä ja syksyn kynnyksellä monenlaista muuta. Sienestykseen kasvanut kaupunkilainen hyppää nykyisin pyöränselkään ja pujahtaa lähimetsiin uusille ja odottamattomille apajille. Salonen kertoo teoksessaan sienestyksen ilosta ja ihmeellisyydestä. Löytämisen riemu on aina yhtä suuri, mutta sienestäjä oivaltaa pian, että sienestys opettaa myös elämästä - on jaksettava kulkea ja etsiä, tunnusteltava merkkejä ja katsottava tarkasti. Nöyrää mieltä tarvitaan siinä missä saalistustahtoakin. Kun vastaan sitten tulee puhdas herkkutatti, kääpäkaunotar tai parvi suppilovahveroita, mielenliikutusta voi olla vaikea välttää. Sienestyksellä on väliä.