Miksei tulojen ennennäkemätön kasvu ole lisännyt suomalaisten onnea? Olemme vaurastuneet, mutta onni ei ole seurannut samassa tahdissa. Kun elämän korkeapainevuodet ovat takanapäin, yhä useampi seniorikansalainen kysyy materiaalisen hyvinvoinnin keskellä yllättyneenä itseltään, tässäkö kaikki olikin? Missä minä ohitin aidon onnen, sen jota kaiken aikaa tavoittelin? Myös nuoret ovat entistä ahdistuneempia. Kuumeisen kvartaalitalouden syövereissä ihmistä vaanivat työuupumus, masennus, lomautus, työttömyys, perheriidat, avioero, alkoholismi ja pahimmassa tapauksessa itsemurha. Nars kysyykin haastavasti, olemmeko me suomalaiset syöneet ahneuksissamme perinteiset onnen eväämme? "Kell' onni on, se onnen kätkeköön", kertoo paljon suomalaisten jakomielisestä asenteesta onneen. Onnen pahin vihollinen onkin ihmisen yliampuva vallan- ja kunnianhimo sekä hänen liialliset odotuksensa. Nars paljastaa rahan, optioiden ja palkankorotusten psykologian ja kysyy, ovatko suomalaiset tekopyhiä rahan edessä. Miksi maailman ökyrikkaat ja Suomen lottomiljonäärit eivät ole sen onnellisempia kuin muutkaan? Mistä suomalaisen onni syntyy? Miksi suomalaisen naisen elämänarvot takaavat onnen paremmin kuin miesten vaalimat? Pystymmekö edes säilyttämään pohjoisen paratiisimme, vai onko lintukotomme tuhoon tuomittu alati kovenevassa kilpailussa? Onko onni altamme sulava jäävuori?