Globalisaatiosta puhutaan usein "meidän uutena haasteenamme". Monikon ensimmäinen persoona viittaa yleensä kansalliseen kokonaisuuteen, vaikka samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että tällaiset kokonaisuudet ovat häviämässä globalisaation myötä. "Me" yhdistää menneen ja nykyisen ja luo sopusointua niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Globalisaatioteeman yhteydessä käy vilkas keskustelu erilaisista "malleista", joita verrataan kilpailukyvyn kannalta. Mallin käsite viittaa yleensä kansallisiin instituutioihin, myös silloin, kun "malli" varustetaan ylikansallisella tunnusmerkillä, kuten puhuttaessa pohjoismaisesta mallista. Millä ehdoin globalisaatiota on mahdollista käsitellä kansallisena haasteena? Millaisiksi poliittiset kysymyksenasettelut muotoutuvat, kun globalisaatiota tarkastellaan "kansallisella katseella"? Mitä ovat kansallisen katseen rajat? Näiden kysymysten käsittelemiseksi on otettava kriittistä etäisyyttä siihen, miten kansallinen katse on ohjannut myös historiallista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Pauli Kettunen on professorina yhteiskuntahistorian laitoksella Helsingin yliopistossa.