”Miehenkuvatus käveli synkeänä aamuruuhkassa läpi ihmismassojen. Hän tunsi olonsa kovin yksinäiseksi, vaikka oli keskellä muurahaisten lailla tohottavaa ihmisjoukkoa. Hän oli viime aikoina alkanut toivoa, että joku näkisi hänet ja tulisi juttelemaan. Joku tulisi ja kysyisi, että kuinka menee ja muuta mukavaa. Toisinaan Sielunkerääjä "heilui, tanssi ja huusi keskellä ruuhkaa, mutta ei häntä kukaan huomannut.” Sielunkerääjän arki on kovin kylmää ja yksinäistä. Eläkeikääkin nostettiin, eikä tunnelin päätä näy valosta puhumattakaan. Tylsä arki kuitenkin mullistuu tuurauskeikan saadessa yllättävän käänteen. Kuka on sängyssä makaava mies ja missä on hänen muistinsa? Miksi mies näkee henkiolentoja? Sielunkerääjä #2AZ37Q6 on humoristinen kertomus unelmista, kohtalosta ja ystävyydestä mysteerin varjossa.