Eräänä varhaisena elokuun aamuna aivan Helsingin keskustasta löytyy murhatun naisen ruumis. Kaupunkia on kiusannut helleaalto, ja linja-autoaseman kohdalla on vain Kampin ammottava kuilu. Johtolankoja on vähän, ja poliisivoimat kamppailevat aikaa vastaan. Iskeekö murhaaja uudestaan? Oliko uhri sattumanvaraisesti valittu vai sarjan ensimmäinen? Miksi nainen murhattiin? Löytyykö selitys Helsingistä, Vantaalta vai pienestä pohjanmaalaisesta Purmon kunnasta? Ensimmäisessä dekkarissaan Ei valoa tunnelissa Marianne Peltomaa esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin. Kun kuolleen naisen taustat selviävät, jännitys tiivistyy ja oikeat kysymykset alkavat erottua: Mikä rooli on uhrin sisarella ja opiskelutovereilla? Kuka on PK ja kenen sandaalit Ella Svahn näki linja-autoasemalla? Marianne Peltomaa on rakentanut jännityksellä ladatun rikosromaanin siitä, mitä voi tapahtua lämpimänä elokuun iltana, joka alkaa persikkasiiderillä ja kevyellä flirtillä. Ei valoa tunnelissa on myös romaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten pelosta. Teos on Suomen ehdokas pohjoismaisessa Lasiavain-dekkari-kilpailussa vuonna 2005.