Neljän vuoden tauon jälkeen runoilija Timo Lappalainen palaa kehiin vahvalla kokoelmallaan. Lappalainen kirjoittaa suvereenia proosarunoa aiheinaan perinteiset kuolema ja rakkaus. Runojen tunnelma saattaa olla melankolinen, mutta runoilijalla on ketunhäntä kainalossa: hänen silmäkulmansa pilkehtivät hirtehisen huumorin ilotulitusta. Lappalainen on kovaksikeitetyn proosarunon Philip Marlowe nuhruisessa takissaan pölyisen toimiston iltapäivähämärässä. Nyt runoilija eksyy haikean romanttisiinkin sävyihin: elämä on ja menee ohi. "Lappalainen kirjoittaa vaativasti, rosoista, mutta todentuntuista ja kaunistelematonta, useimmiten kertovaa runoa... " - Parnasso