Juhani Seppänen tuli isäksi nelikymppisenä. Hän pohtii teoksessa isyyttä, isän roolia ja sen myötä myös työkulttuuria ja sen kaikennielevää osallistumisen ja sitoutumisen pakkoa. Seppäsen mukaan mies voi olla loistava isä, kunhan vain päättää sitä olla. Loistavan isyyden esteinä voivat olla äiti ja työ. Moni isäksi tullut mies luovuttaa vanhemmuuden äidille ja on oman lapsensa elämässä sivustakatsojan roolissa. Työelämä puolestaan vie isän pois lapsen luota. Liiallinen työelämään sitoutuminen on sekin ongelmallista eikä kotona tehtävä etätyö, jota Seppänen kutsuu lähityöksi, auta asiaa. Seppänen ottaa rohkeasti kantaa ja kehittää uudenlaista isän mallia. Seppäsen mukaan hyvän isän ja työpaikan supermiehen rooleja on vaikea tai mahdoton yhdistää. On pakko valita. Kirjaa kirjoittaessaan hän jäi pois työstä vanhempainlomalle. Hän vastustaa kerskakulutusta, mutta lapsen suojeleminen lelu- ja tavaravirralta on vaikeaa, koska lapsen elämässä on muitakin ihmisiä. "Lukiessani tunnustin itselleni kaksi asiaa. Näin idearikasta ja näkemyksellistä kirjaa en olisi itse pystynyt kirjoittamaan, siksi nostan tekijälle hattua." - Markku Envall, Helsingin Sanomat