Yhtenä aamupäivänä 90-luvun alussa Ralf Nygård ja hänen työkaverinsa Øystein istuvat pakettiautoon ja ajavat romuvarastoon ostaakseen kolmesataa kiloa magneettia, kaksi tyhjää öljytynnyriä ja laatikollisen ruostunutta rautalankaa. Aineksista pitäisi nopeasti kasata kaksi taideteosta Tukholman Kulturhusetiin. Väärinkäsitysten takia Ralfilla ja Øysteinilla on vain vuorokausi aikaa koota teokset taiteilijan piirustusten mukaan. Avajaiset ovat seuraavana päivänä. Toverusten matka muodostaa romaanin kehyskertomuksen, jonka lomassa risteävät lukuisat sattumukset. Åsbackan muista romaaneista tutut motiivit - taiteen suhde elämään, elämäntarinoiden kudokset - ovat läsnä nytkin. Romaani on ruotsiksi ilmestynyt ennen Torin laitaa ja Urkujenrakentajaa, ja vaikkei kyse olekaan sarjasta, Åsbackan kirjallisessa maailmankaikkeudessa samat teemat toistuvat kuin jazzmusiikin variaatiot. Putoamisia on eräänlainen tapaustutkimus. Ihmiset putoavat. Nuorallakävelijä voi tippua liinalta, huipulle päässyt voi romahtaa. Taustalta löytyy ajatus luokka-yhteiskunnasta. Kultalusikka suussa syntynyt onkin syntynyt turvaverkon päällä. Kaikilla ei kuitenkaan ole turvaverkkoa, jolle pudota.