Jalankantama seuraa ja tulkitsee naisia, jotka ovat hakeneet oikeutusta itselleen tai joiden ruumis ja mieli on ollut taistelutanner. Minuus matkaa naisten jalanjäljissä: se kirjaillaan sanoiksi, se tekee vaarallista matkaa laboratorioissa tai rekkakuskien kyydissä. Runoissa yksityiset ja historialliset tapahtumat ovat kuin kiviä, jotka heitetään veteen ja muodostavat renkaita, jotka laajentavat tapahtumia. Ne leikittelevät konkretian ja kuvitellun rajamaastossa, niissä virkataan lapsia, pakataan valoa, hahmotetaan todellisuuden rajoja.