Suuri osa Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuskannasta on ikääntynyttä ja vaativaan käyttötarkoitukseensa suhteutettuna huonossa kunnossa. Peruskorjausta ei pidä kuitenkaan tehdä tämän päivän tarpeisiin vaan tilojen on taivuttava tulevaisuuden tutkimukseen ja hoitoprosesseihin. Sairaalatilojen on palveltava sekä potilaiden paranemista että hoitotyötä. Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen, hoitohenkilöstön saatavuus, tutkimus- ja hoitomenetelmien kehittyminen sekä kansainväliset tartuntatautiuhat lisäävät sairaalakiinteistöjen kehittämistarvetta. Sairaalarakennuskannan peruskorjaus edellyttää läpinäkyvää ja vertailukelpoista pitkän aikavälin suunnittelua, toimintojen ja tilojen suunnittelun yhteensovittamista, kiinteistöjen teknisen kunnon arviointia ja hyviä käytäntöjä peruskorjausten toteuttamisessa. Kiinteistönjohtaminen ja -talous ovat keskeisiä alueita sairaalakiinteistöjen kehittämisessä. Toivottavaa on, että kirjan kuvaamat käytännöt juurtuisivat arjen toiminnoiksi maamme sairaaloissa ja muissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikoissa.