Televisiota katseleva ja marketissa maleksiva kansalainen ei ole mikään passiivinen kuluttaja vaan kulttuurin luoja, osoittaa Michel de Certeau. Ihmiselämä ei ole pelkkä markkinoinnin, populismin ja teknokratian temmellyskenttä, eivätkä ihmiset ole sen paremmin ehdollistettuja kuluttajia kuin tottelevaista laumaakaan. He ottavat haltuun, ymmärtävät väärin ja panevat risaiseksi täysin tahallaan. Massoittamisen takaa paljastuu kokonainen omaehtoisten kulttuurimuotojen kirjo. Kulttuurikonservatiivin katsannossa kansa näyttää laumalta höynäytettäviä hölmöjä. Se ei ymmärrä omaa etuaan, se äänestää väärin ja se pysyy rauhassa leivällä ja sirkushuveilla. Maailmanparantajan katsannossa kansa näyttää joukolta paarustavia uhreja. Sitä käytetään hyväksi, sen tietoisuus hämärretään ja se pamputetaan tottelevaiseksi. Yhteistä näkemyksille on kansan mieltäminen tahdottomaksi massaksi, jota poliitikot, teknokraatit ja markkinamiehet vetävät ja vedättävät. Mutta arkipäivän tutkimuksen klassikoksi noussut Arkipäivän kekseliäisyys osoittaa, että tavallisella ihmisellä on konstinsa pärjätä. Kadunmies tai -nainen ottaa televisio-ohjelmat ja käyttäytymiskoodit vastaan, mutta käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa.