Kun vastakkain ovat kaupunki ja maaseutu, kommunistit ja porvarit, nuoret ja vanhat, opiskelijat ja työläiset, miehet ja naiset, törmäyksiä ja välienselvittelyjä riittää. Kuu jättää jäljen katselee 1970-luvun alun Suomea kaksikymppisen nuorukaisen silmin. Nuori mies löytää hengenheimolaisia solidaarisuusiltamista, lentolehtis-talkoista, marxilais-leniniläisistä lukupiireistä sekä kirjoittaja-ryhmistä. Alkaa kiihkeä taistelu eec:tä, porvallisen aatteen soluttautumista ja Chilen sortoa vastaan. Seuraa mielenosoituksia, marsseja ja valtauksia, ilmestyy ensimmäinen runokirja. Nuori opiskelija etsii paikkaansa kukkahuivisten tyttöjen helmoista. Kuu jättää jäljen on itsenäinen jatko-osa omaelämäkerrallisille romaaneille Aurinko katsoo taakseen (Valtionpalkinto 1999) ja Radan varrella varjo. Trilogian päätösosassa päähenkilö pohtii suhdettaan isäänsä ja miettii, millä puolella isä olisi ollut, jos vielä eläisi. Myös suhde äitiin kulminoituu: porvarillisesta sukuhaarasta polveutuva poika sahaa oksaa, jolla itse istuu. Pastoraalinen maalaismaisema vetää nuorukaista puoleensa, kuu hyväilee talvista luontoa, veri vie omien luokse. Hannu Niklanderin (s. 1950) tarkka kieli ja omaperäiset yksityiskohdat ilahduttavat jälleen.