Nurin oikein -teoksessa saa vahvistuksen aavistus, joka on johdattanut meitä jo Tuomas Nevanlinnan aiemmissa teoksissa: Nevanlinna ajattelee päivittäin. Hänen edellisissä esseekokoelmissaan pureuduttiin valistuksen perintöön sekä elämämme olemukseen. Kovin kauas Nevanlinna ei näistä aihepiireistä kulje tälläkään kertaa Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumneista muokatussa esseistiikassaan, joissa on mukana toki myös päivänkohtaista aineistoa. Vai mitä tuumitte seuraavasta? "Eurooppa on olemassa vain sillä hetkellä kun edeltävä traditio kyseenalaistetaan. Erityisesti silloin, kun tuo traditio on eurooppalainen. Siksi kyseenalaistajat osoittautuvat aina sitä eurooppalaisemmiksi mitä enemmän he Eurooppaa kritisoivat." Kouriintuntuvimmin nimenomaan omaa aikaamme ja omaa maatamme luotaa esimerkiksi huomio suomalaisen nykypolitiikan asiantuntijuusvetoisesta tilasta: "Näihin oloihin Tanja Karpela onkin täydellinen hahmo. Hän on maallistuneen, teknistyneen ja henkilöityneen politiikan rikkeetön tiivistymä: mediakaunotar ja asiahirviö samassa persoonassa, luonnonraikas cocktail prinsessa Dianaa ja Raimo Sailasta, muistio bikineissä." Nevanlinna ei omien sanojensa mukaan pyri pystyttämään paradokseja vaan purkamaan niitä. Ja milloin tuo purkutyö vaatii suurempia henkisiä hartiavoimia kuin pikkutakkiin kätkeytyy, on paradoksit ainakin tuotava esiin!