Aki Salmelan runot kertovat tyhjyydestä ja siitä mitä kaikkea tapahtuukaan tyhjyyden ympärillä. Ne kertovat esineistä ja tiloista, ja ihmisestä joka lentää kuin lehti elämän oikukkaassa tuulessa. Puut esittelevät tunteitaan, kivet omaa olemistaan. Puhutaan onnesta ja merisiiliä muistuttavasta sydämestä. Runoissa altistutaan suggestiolle, esitetään filosofia ja livahdetaan vaivattomasti surrealismin puolelle. Tyhjyyden ympärillä vahvistaa käsitystä Salmelasta yhtenä sukupolvensa persoonallisimmista ja taitavimmista runoilijoista. Hän kirjoittaa leikkisän älykkäästi, ovelan hirtehisesti ja nasevan näkemyksellisesti niin elämästä vanhanaikaisena paperiarkkina kuin siitä miltä rakkaus, muistot tai lupaukset maistuvat.