Niin aukeaa viuhka Välimeren naisen kädessä. Ja näin alkaa Anna-Maija Ylimaulan novellikokoelma Fausta, jonka tarinat sukkuloivat edestakaisin ajassa ja paikassa, nykyajassa ja menneisyydessä. Ne vievät lukijansa suomalaisen pappilan arkistokomerosta Lago Braccianon rannalle, kuolevasta Koppelon kylästä Vietnamin sodan varjossa värjötteleviin Yhdysvaltoihin. Ylimaulan novelleissa kerrotaan myös Via Frattinalta ostetusta iltapuvusta, jonka piti olla kuuden naisen yhteisomaisuutta, ja berniläisen hopeasepän tekemästä rintaneulasta, joka päätyy yllättävään osoitteeseen. Faustan tarinat kertovat perheenjäsenistä, jotka poistuvat keskuudestamme mutta jotka jäävät silti elämään. Ja lopulta kirja kertoo suuren keisarin vaimolta nimensä saaneesta Faustasta, joka yrittää löytää paikkaansa Ranskan ja Napapiirin väliltä, narskuvan lumen ja revontulien keskeltä. Anna-Maija Ylimaulan edellinen teos oli novellikokoelma Taskulolita (2003).