Hannu Kankaanpään kolmannessatoista kokoelmassa Niin kuin isä pojan keskeisenä teemana on sukupolvien kautta heijastuva elämän vääjäämätön kulku. Runominä luotaa suhdetta niin edesmenneeseen isäänsä kuin nuoreen poikaansa: vastakkain asettuvat vanhus ja lapsi. Lämpimästi ja hauskastikin kuvatun perhearjen taustalla häilyy varjoja ja tihentymiä luova poismenon ilmapiiri. Muistojen keskeltä nousevat esiin perimmäiset kysymykset siitä, mikä on ikuista ja mikä katoavaista. Teoksessa osansa saavat myös nyky-yhteiskunnan monesti absurdilta vaikuttavat ilmiöt. Vaikka Kankaanpää ei runoissaan säästele ironiaa: "Ennen olivat kyllä itikatkin reilumpia", takaa kuultaa vilpitön huoli erityisesti lasten hyvinvoinnista. Menneisyys ja tulevaisuus käyvät jatkuvaa vuoropuhelua: aamulla peilin edessä partaa ajettaessa vastaan katsovat isän kasvot, jotka omakin poika ennen pitkää on omaksuva.