Tietoa alettiin käsitellä Suomessa koneellisesti vuonna 1923. Tallennusvälineenä olivat reikäkortit. Vuoden 1958 uutinen oli "sähköaivojen" käyttöönotto. Matka langattomasti verkotettuun, taskukokoiseen ja jokapäiväiseen tietotekniikkaan on ollut pitkä ja värikäs. Tämä kirja kertoo, miten Suomi oppi 80 vuoden aikana käyttämään tietotekniikkaa hyväksi ja kehittyi maatalousyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Yhtä ainoaa ja oikeaa selitystä tälle kehitykselle ei ole, vaan tulos on monen - niin suunnitellun kuin sattumanvaraisen - tekijän summa. Kirja esittelee myös, miten Reikäkorttiyhdistyksestä tuli Tietotekniikan liitto ja miten yhdistysten jäsenet ovat vaikuttaneet kehityksen suuntaan. Kirjan kirjoittaja, erikoistutkija Ari T. Manninen on väitellyt tohtoriksi Suomen matkapuhelinhistoriasta.