Pula-ajan Helsingissä varttuu uusi sukupolvi. Erkki, Kauko, Ilmari ja Pekka ovat viettäneet lapsuutensa toisen maailmansodan räiskeessä ja omaksuneet ihanteensa natsi-Saksasta. Pojat haalivat laittomia aseita, suunnittelevat massateurastuksia ja kulkevat paheellisen Kulman Paletiksi kutsutun porukan kintereillä. Kaupunki täyttyy "eroottisesti nälkäisistä" sotaleskistä, mikä lietsoo poikien kuvitelmia mieskyvyn rajattomista mahdollisuuksista. Toisaalta isättömiä nuorukaisia kahlitsee yksinäisen äidin kiintymys, sukupolvien välinen valtapeli, jonka kukin ratkaisee tavallaan. Vuonna 1950 Helvi Hämäläinen tarjosi kustantajalle neljän nuoren miehen kehityskertomusta. Varsinaisista hylkäysperusteista ei ole tietoa, todennäköisesti käsikirjoituksen poliittiset ja seksuaaliset kuvaukset tuntuivat tuolloin sopimattomilta. Nykylukijakin saattaa tosin hämmästellä kerronnan estottomuutta, mutta myös ihailla sitä tarkkanäköisyyttä ja kielellistä ilotulitusta, jolla kirjailija loihtii aikansa nuorison ja sodasta toipuvan pääkaupungin kuvan. Satamakortteleissa ja työmailla kuhisee kirjavaa väkeä, tehtaissa pyörii uusin teknologia, mutta ihmisen juuret pysyvät vuosituhansien takaisissa myyteissä. Vaikka kirjailijan näkökulma nuoriin päähenkilöihin on säälimätön, siinä on lempeyttä, ymmärrystä ja suhteellisuudentajua.