Suvi Aholan kirpeän paljaat tuokiokuvat taipuvat proosarunoiksi, joissa on voimakas omakohtaisuuden ja eletyn elämän maku. Teksteissä näkyy vahvasti perheenäidin ja ennen kaikkea naisen ajatukset. Äärimmäinen henkilökohtaisuus tavoittaa objektiivisen ja yleisen, kun se kristalloituu aforistiikkaa lähestyväksi sanomisen ilotulitukseksi. Kirjoittajan tinkimättömyys elämän ja taiteen edessä ei jätä lukijaa kylmäksi.