Tämä teos kertoo runoudesta arkipäivän karuudessa. Se kertoo parisuhteessa elämisen vaikeudesta. Se on kertomus matkasta maaseudulta Helsinkiin, havahtumisesta, halusta saada jotain omaa. Kirja on kertomus kaikesta siitä, mistä päivälehdet kirjoittavat populistisesti puolisoiden avoimena tilityksenä ja ystävinä eroamisesta. Kirjoittajalle oman kuoleman läheisyys sairastumisen kautta ja havahtuminen elämän rajallisuuteen merkitsee rajua irtaantumista maaseudun rauhasta; ei erottukaan ystävinä. Erilainen äitiys, syyllisyys, toisaalta ajan myötä vahvistuva optimismi oikeasta ratkaisusta kuvastuvat kirjan tekstistä.