Tapio istuu vanhojentanssien katsomossa mietteliäänä: Moona kulkee kohti aikuisuutta, eikä hän itse ole vielä edes lukiossa. Tapion äitien välit ovat kiristyneet, ja pelko vanhempien erosta saa Tapion katsomaan heitä uusin silmin. On rankkaa huomata omien läheistensä erehtyväisyys: aikuisuus ei olekaan taso, jolle päästään, vaan häilyvää kuten nuoruuskin. Moonan elämää puolestaan hämmentää kirjallisuus - tai kenties enemmän ihmiset, joihin hän sen kautta tutustuu. Hän alkaa keskustella hurmaavan Leon kanssa kirjoista ja ihastuu tahtomattaan. Lukiossa on myös ristiriitaisia tunteita herättävä äidinkielenopettaja, jonka tapa käyttää auktoriteettiaan puhuttaa oppilaita. Miten Moonan kuva opettajasta muuttuu, kun hän tutustuu tähän paremmin? Salla Simukka tavoittaa tavallisen elämän kipupisteet luontevasti ja todentuntuisesti eikä tarvitse tuekseen sokeeraavia elementtejä. Simukan kerronta on selkeää ja kirkasta, lauseet hengittävät kauniisti.