Asko Lehtosen esikoisrunokokoelmassa liikutaan yhteiskunnallisten kysymysten ääreltä kohti syvästi yksityisiä alueita. Lehtosen runoissa koruton toteavuus yhdistyy äärimmilleen herkistyneisiin hetkiin. Ihmissuhteet, niiden hekuma ja vaikeus, tulevat kuvatuiksi oivaltavilla aforismeilla ja tarkkarajaisilla kuvilla. Runokuvastolle on ominaista tietty miehinen karheus, joka ei kuitenkaan jää vaille sitä pehmentäviä, kodikkaita ja lämpimiä sävyjä, vanhan talon ikkunaa paukuttavaa omenapuun oksaa. Ammatiltaan journalistina Lehtonen tietää: "Historia ei ole suurta / sinullakin on sellainen / tyttö löytää kissansa ja tahtoisi itsekin kuolla".