Väkevää runoutta pohjoisesta Slunga kuvaa runoissaan vierautta ja osattomuutta, jota nainen voi rooleissaan ja muiden naisten keskellä tuntea. Runot leikkaavat arkimaiseman halki ja tunkeutuvat suojatuille alueille: sinne, mistä ei saisi puhua.Varjomadonna rikkoo sädekehänsä, on syrjässä eikä huoli mystifioitua madonnanroolia ylleen. Mutta sen langettamaa varjoa ei pääse pakoon. Kahlasit liian syvälle. Ei ollut vaihtoehtoa / paluuta myöhemmin muistaisit vain viillot kasvoille lyövät aallot kuin pahan unen arpien tyhjyyden iholla "Heli Slungan lyyrinen minä panee peliin koko elämän." (Olavi Jama, Kaleva)