Toivo Ahola ja Meri Kotkavuori vihitään Bulevardin Vanhassa kirkossa, kun valvontakomissio vielä asuttaa viereistä hotelli Tornia. Suomi elää jälleenrakennuksen aikaa, kun tulevaisuutta varjostaa epävarmuus sodan hävinneen maan kohtalosta. Toivo on työmies, ja avioliitto kauppaneuvoksen tyttären kanssa solmitaan molempien sukujen epäilyistä huolimatta - ja Merin raskauden vuoksi. Samalla se on Toivon loikka ylempään säätyyn, mutta tuore aviomies tahtoo edetä oman elämänsä herraksi työllään ja ahkeruudellaan. Maassa kuhisee huhuja kommunistien vallankumoushankkeista, toisaalla etsitään ja kuulustellaan asekätkentään osallistuneita. Pitkänsillan kohdalla kulkee todellinen raja, ja nuorenparin päätös asettua asumaan Kallioon kummastuttaa. Toivo pysyttelee läheisiä ystäviäkin erottavista kiistoista erossa ja ponnistelee parempaa kohti, vaurautta ja arvostusta saadakseen. Elämä on kuitenkin varannut yllätyksiä hänellekin. Siivetönnä en voi lentää on suurten ikäluokkien ja veteraanisukupolven selviytymistarina ajalta, jolloin kansakunta lähti rakentamaan uutta Suomea. Lasse Lehtinen tuntee jälleenrakennuksen vuodet tarkasti, ja koskettavien henkilökuvien taustakankaana toimivat poliittisen elämän tapahtumat. Tekstissä elävät rinnakkain arjen sankarit ja tunnetut toimijat - konnia ja lurjuksia unohtamatta. Teos merkitsee samalla Lasse Lehtisen vahvaa ja ilahduttavaa paluuta romaanikirjailijaksi. Hänen edellinen kaunokirjallinen teoksensa oli romaani Keltainen noutaja vuonna 1994.