Kimmo Koskimaa on esikoiskokoelmassaan (ilm. 1954) romanttinen trubaduuri, joka milloin huolettomana, milloin kaihomielisenä laulaa naisten ja viinin petollisuudesta. Hänen hilpeytensä on kuitenkin vain naamio, jonka taakse kätkeytyy karvas tieto elämän traagillisuudesta. Pohjimmiltaan Koskimaa on ennen muuta älyllinen tarkkailija ja satiirikko, joka suuntaa armottoman ivansa lähinnä itseensä. Hukkaperän ihmisten tragikomedian vastapainoksi hän kuitenkin luo kuvitelmissaan oman kauneusmaailmansa ja ilmentää sitä säkeissään, joissa hänen on onnistunut perinnäisiin runokaavoihin valaa oma, pikantisti persoonallinen ja virkistävä leimansa. Nyt jukaistu uusi painos tarjoaa lukijoille myös seitsemän aiemmin julkaisematonta runoa sekä kirjallisuudentutkija Orvokki Vääriskosken jälkisanat.