V. A. Koskenniemi (1885-1962) on 1900-luvun suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpiä runoilijoita. Vuosisadan alun uusromantiikan sijasta Koskenniemeä kiinnostivat yleisemmät elämänfilosofiset ongelmat, ihmisen asema ja kohtalo kylmässä maailmankaikkeudessa. Koskenniemen kaunopuheiset ja kohtalonomaiset runot jättivät lähtemättömän jäljen sotienvälisen Suomen kulttuurielämään. Juhlallisten runojen vastapainona Koskenniemi kirjoitti myös intiimejä mieterunoja ja luonnonlyriikkaa, joissa maailma ja elämä näyttäytyvät sellaisinaan, vailla suuria eleitä ja asenteita.