Eletään vuotta 1942 piiritetyssä Leningradissa. Inkerinsuomalainen 13-vuotias Paavo on sisarussarjan vanhin ja näkee perheensä kanssa nälkää isän ollessa rintamalla. Eräänä aamuna äiti palaa leipäjonosta mukanaan järisyttävä tieto - heidät siirretään Siperiaan. Nopeasti aikuistumaan joutuva Paavo säilyttää äärimmäisissäkin oloissa elämänuskonsa ja toivonsa paremmasta. Hän ei pysty myöskään unohtamaan matkan varrella tapaamaansa eestiläistä Marea. Kirjan keskeiset tapahtumat ovat tosia ja Paavon ääni kertoo kokonaisen kansanosan kovasta kohtalosta. Stalinin vainoissa yli 100 000 inkerinsuomalaista karkotettiin 1930- ja 40-luvulla historiallisilta asuinsijoiltaan, ja samalla yritettiin tuhota heidän kielensä ja kulttuurinsa.