Teos vie kulttuurintutkijan ja uskontotieteilijän opastamille retkille suojaavien pukujen ja hauraiden alastomuuksien maailmaan. Se saattelee lukijaa katsomaan, kuinka monilla tavoilla niin konkreettinen kuin vertauskuvallinenkin puku rakentaa pysyvää maailmaa ja samalla mahdollistaa sen muutokset. Kirja näyttää, kuinka alaston ja paljastettu ihminen ei ole vain eroottinen tai pornografinen vaan yhtä usein köyhä, avuton ja suojaton. Kirjan esimerkit tulevat ennen muuta juutalaiskristillisestä kulttuurista ja sen kuvastosta, jossa uskonto ja Jumala milloin paljastavat, milloin suojaavat ihmistä. Niissä kerrotaan miten Raamatun tarinoissa puetaan ja riisutaan sekä mitä alastomuus ja puku tarkoittavat herätyssaarnoissa, luterilaisissa virsissä ja ortodoksisen liturgian kielessä, joissa myös Jumala saattaa riisuutua ja joissa hänestä joskus häivähtävät vain helmat. Uskonnollisten esimerkkien rinnalle nousee valikoima kuvauksia puvusta ja alastomuudesta maallisemmissa yhteyksissä. Terhi Utriainen avaa uuden ja tuoreen näkökulman ruumiillisuuteen ja uskontoon. Ruumis osoittautuu kerroksiseksi ja huokoiseksi, kun jumalat ja ihmiset pukevat ja riisuvat toisiaan tai joskus myös pukeutuvat toisikseen. Uskonto näyttäytyy ihmisen helposti repeävänä suojavaatteena.