Yliopisto-opetukseen kohdistuu nykyisin monenlaista painetta. Koska nuo kehittämiseen kohdistuvat paineet tulevat usein ainelaitosten ulkopuolelta, tuntuvat ne ulkokohtaisilta ja tosielämälle vierailta. Teokseen on koottu eri tieteenalojen edustajilta tekstejä, joissa käsitellään monipuolisesti opettamista yliopistoissa. Tarkoituksena on tarjota yliopistoissa opettaville välineitä oman opetustyön tueksi. Tästä syystä kirjan artikkeleissa tarjotaan runsaasti kokemuksen kautta opittua, opettamisessa elettyä ja koettua. Esiin nostetaan sitä kehitystyötä ja itsetutkiskelua, mitä ainelaitoksilla on harrastettu ja harrastetaan erilaisten kehityshankkeiden ulkopuolella ja niistä huolimatta. Pyrkimyksenä on herätellä sellaista eetosta, jossa opetus nähtäisiin voimavaraksi ja keskeiseksi yliopiston toimintamuodoksi. Tavoitteena on myös vapauttaa opettajat yliopistopedagogiikalta. Opettaminen on yhteisössä kehittyvä taito, jolle pedagogiikka voi parhaassa tapauksessa antaa ideoita ja tukea, mutta opetusta ei pidä alistaa pedagogiikan käyttäytymisteknologialle.