On kevätkesän aamu. Kissa katselee vintin salmiakki-ikkunasta, kun sen vanhaa isäntää kannetaan paareilla autoon. Kissa on taas yksin, alkaa sen yhdeksäs elämä. Vintillä on varasto ruokaa ja vettä, siellä voi nukkua ja katsella unia Jupiterista. Kissa pysyy piilossaan, kun talossa käy isännän sukulaisia ja remonttimiehiä. Se tulee esiin vasta kun taloa katsomassa käy perhe, jossa on pieni tyttö. Kissan kaulapannasta löytyy lappu: "Kuka taloon muuttaakin, pitäkää kissasta hyvää huolta. Hänen nimensä on Kaarle XXIV. Kenen kädestä hän suostuu syömään, saa sanoa Kalleksi." Kissa ja tyttö löytävät yhteisen kielen. Tyttö on Sini, mutta sanoo voivansa olla Silvia, jos he leikkivät kuninkaallisia. Talon puutarhassakin on tilaa kirmata. Kissa tuntee itsensä jälleen nuoreksi. Se nukkuu tytön vieressä ja he päättävät katsoa yhteistä unta, jossa tekevät kuninkaallisen valtiovierailun Jupiteriin asti. Kesä on kaunis ja puutarha kukkii. Mutta kissa hengästyy ja joutuu jo pienistäkin ponnisteluista pysähtymään ja haukkomaan henkeä. Se on nuori kissa vain muistoissaan. Yhtenä iltana, kun on taas sovittu yhteisistä Jupiter-unista, kissa hyvästelee tytön, kun tämä on jo nukahtanut. Sitten kissa livahtaa ulos yöhön ja lähtee Jupiteria kohti, pistämään planeetan paikkoja kuntoon tytön unia varten. Kissan koti on kaunis ja haikea lastenkirja, satua ja totta.