Kymmenvuotiaan Veeran äiti menehtyy syöpään. Kun äiti vuosi sitten kertoi sairastuneensa, hän vannotti tyttöä pysymään reippaana. Isäänsä Veera ei ole nähnyt; tämä jäi Lappiin äidin muuttaessa etelään eikä koskaan saanut tietää tyttärestään. Veera joutuu sukulaistensa hoteisiin, mutta kauan hän ei huoltajuutta pakoilevien aikuisten helmoissa pyöri: taskussa vain muutama kolikko Veera lähtee etsimään isäänsä. Matka Espoosta Toijalaan ja Oulun kautta Äkäslompoloon on pitkä, eivätkä Veeraa etsivät viranomaiset tee taivalta suoraviivaisemmaksi. Nälkä kurnii ja rahat tahtovat loppua, mutta neuvokkuutta Veeralta ei puutu. Avoimin mielin matkaava lapsi saa myös yllättäviä ystäviä, joista yksi on seuraksi lyöttäytyvä pehmeäturkkinen koira. Veeran ihmisiin uskova asenne toimii rohkaisevana esimerkkinä kaikenikäisille lukijoille. Tarina tarjoaa lämmintä huumoria surullisista lähtökohdistaan huolimatta. Leena Valmu esittäytyy esikoisromaanissaan taitavana jännityksen luojana ja suomalaisen maiseman kuvaajana. Siviilielämässä Valmu on luonut ansiokasta uraa tutkijana biotieteen alalla.