Globaalit ja suomalaisen yhteiskunnan taloudelliset, kulttuuriset ja rakenteelliset muutokset välittyvät yhä suoremmin lasten elämään ja kokemuksiin. Lapsuuden muuttuminen on huomattu ja huolipuhetta on julkisessa keskustelussa runsaasti. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten yhteiskunnalliset muutokset ovat muuntuneet lapsuuden uusiksi järjestyksiksi ja miten ne vaikuttavat lasten elämään ja heidän kokemaansa lapsuuteen. Lasta ja lapsuutta koskevat kulttuuriset tulkinnat vaativat muutosta. Tarvitaan ammattikäytäntöjen ja sosiaalisten kumppanuuksien kehittämistä, jotta lasten oikeudet osallistua, vaikuttaa ja saada mielipiteensä kuuluviin toteutuisivat. Kirjoittajat käsittelevät laajasti ja monitasoisesti sitä, kuinka suomalaisen lapsuus koetaan, tehdään ja rakennetaan erityisesti päiväkotiympäristössä. Millaista käyttäytymismallia tai lapsuuden formaattia lapsille tarjotaan kasvatusideologioissa, instituutioiden politiikoissa tai ammatillisia käytäntöjä rakentavissa oletuksissa ja odotuksissa? Miten lapset kokevat tämän heille "annetun" lapsuuden, oman asemansa, toimintamahdollisuutensa ja niiden rajoitukset? Lapset eivät vain kyseenalaista heille annettua lapsuuden järjestystä ja sen perusteluja, vaan he myös tekevät luovaa vastarintaa, hakevat aukkoja instituutioiden rakenteista ja ideologisista järjestyksistä ja luovat niiden kautta oman toimintakulttuurinsa. Teoksessa esitellään lapsuutta koskevaa tutkimusta sekä valotetaan lapsuudentutkimuksen antia arjen käytännöille - erityisesti institutionaalisen varhaiskasvatuksen käytännöille ja toiminnan kehittämiselle. Kirja on suunnattu lapsuuden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille, tutkijoille ja korkeakoulutasoiseksi oppikirjaksi alan opiskelijoille. Kirjan kirjoittajat työskentelevät Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa kasvatustieteen, kulttuurihistorian, maantieteen, psykologian, sosiaalipsykologian, sosiologian ja varhaiskasvatustieteen alueilla