Elokuussa 1961 pystytetystä Berliinin muurista tuli kylmän sodan mielettömyyden symboli. Sen kaatuminen marraskuussa 1989 toi takaisin yhteen kahdessa erilaisessa yhteiskunnassa eläneet kaupunkilaiset, jotka olivat toisen maailmansodan päättymisestä saakka olleet suurvaltapolitiikan pelinappuloita. Brittiläinen historioitsija Frederick Taylor avaa teoksessaan muurin pystyttämiseen johtaneen kriisin taustat ja kertoo kahtia jaetun kaupungin todellisuudesta. Yhteydet muurin toisella puolella asuviin ystäviin ja sukulaisiin katkesivat ilman varoitusta. Idästä pyrittiin pakenemaan länteen keinolla millä hyvänsä, Stasin valvontakoneistoa ja rajavartijoiden luoteja peläten. Idän ja lännen elämää varjosti maailmanlaajuisen ydintuhon uhka, jonka konkreettisuutta voi tämän päivän näkökulmasta olla vaikea ymmärtää. Berliinin muuri perustuu arkistolähteiden ohella monien berliiniläisten kertomuksiin. Samalla se on koskettava kuvaus tuhansista saksalaisista, jotka taistelivat tiensä muurin toiselle puolelle, ja heistä, jotka yrittäessään menettivät henkensä. Rautaesirippu pystytettiin keskelle ihmisten elämää, joka ei ole kaikkien kohdalla eheytynyt edes muurin murruttua.