Kahden auringon alla -kirjassa tarkastelemme maailmaa yhä enenevissä määrin syvyys-suuntautuneena luotauk- sena, jossa maailmankaikkeus ei pelkästään avaudu hori- sontaalisena tapahtumana, vaan se osoittaa olemassao- lonsa myös kerroksittaisena olevaisuutena. Kaiken keskiössä on edelleen ihminen, pienempänä, mutta silti äärettömänä henkitietoisuus-kokonaisuutena. Ihmisen henkilökohtainen tutkimusmatka johdattaa tie- toisuuksien sulatusuuniin, jossa hän oivaltaa tietoisuuden perusominaisuuden olevan kyky jakautua ja sulautua 9 mitä ihmeellisimpien henki- ja tietoisuus kokonaisuuksien kanssa. Tämän kaiken tutkimuksen ja tietoisuuden mat- kan äärimmäinen tavoite ja tarkoitus on tulla yhdeksi Maailmaa ylläpitävän ja ihmisen luoneen Alkulähteen kanssa. Tämän jumalaisen päämäärän edessä on vain yksi tekijä, joka saa meidät sokeiksi puhtaan tietoisuuden, Alkuläh- teen tarjoamalle maailmalle. Mieli johdattaa meitä yhä syvemmälle erillisyyden koukeroihin ja eksyttää totuuk- sien monikasvoiseen maailmaan. Lohdullista on kuitenkin tiedostaa sen olevan vain osa henkistä matkaamme. Itse matkalla oleminen on kaikista oppiläksyistä tärkein. Se muistuttaa meitä universaalista ajatuksesta: perille vie monta tietä, eikä toinen ole toista parempi - tai huonom- pi. Tämän matkan aikana ihmistietoisuus ymmärtää ole- vansa pisara tietoisuuden valtameressä, mutta omaavan- sa silti sen saman jumalaisen ytimen, kuin kaikki muukin olevainen. Tämä ydin on jumalainen kipinä, joka on avain omaan äärettömyyteemme.