Vain nimi paperissa on tarina aivan tavallisen maalaismiehen epatavallisesta elamanpolusta, joka kulkee vuosina 1973-2001 merilta kibbutsille, velkavankeuteen, YK:n rauhanturvajoukkoihin, pankkitoihin ja lopulta kohti suunnanmuutosta. Kirja on yhdistelma surkeita sattumuksia ja uskomattomia onnenpotkuja. Tarinan aikana lukija paasee keskelle vuosien ajankohtaisia ilmioita ympari maailmaa, suoraan niiden tapahtumapaikoille. Matkalle mahtuu huumoria, mutta myos syvia synkkyyden hetkia. Taisteluita kaydaan niin sotakentilla kuin akkipikaisen miehen oman paan sisalla. Takaamisen aiheuttama velkakierre on useita ihmisia koskettava aihe, josta kirja antaa eraan raadollisen omakohtaisen kuvauksen. Kamppailuja ei kuitenkaan tarvitse kayda yksin, vaan ihmisten hyvyys yllattaa kerta kerran jalkeen. Lopulta on aina toivoa. ”Ojensin avaimet hanelle. Vedin talvisaappaat jalkaan, ja avasin oven kerrostaloni kaytavaan. Viereisissa ovissa roikkui joulun odotuksesta kertovia kauniita ovikransseja. Minun ovessani ei roikkunut mitaan. - Laita tama ulosmittauslappu ovikoristeeksi, virkkoi Bjorklund ja antoi kopion minulle. En vastannut mitaan. Kavelimme lumipyryssa parkkipaikalle, ja Bjorklund kaasutti Audin peraa kesarenkailla luistattaen Helsingin autovilinaan. Katselin Nobelin rauhanpalkinnon katoamista liikenteen sekaan.”