Marjomaa, Kesämajan tarinoita

...Huutoja. Veren värjäämä vesi huuhtoo hetken ympärillä. Lääkintämiestä ei täällä ole. Sitten Syväri hautaa haavoittuneet. Voimattomina ja kauhuissaan katsovat suomalaiset sotilaat hyvien ystävien, tuttavien, taistelukumppaneiden toivotonta kamppailua virran voimaa ja vihollisen luoteja vastaan. He eivät voi käyttää tykistöä, eivätkä myöskään ampua käsituliaseillaan suojatulta joen yli vihollisen niskaan, koska joukko uimataidottomia suomalaisia sotilaita seisoo rannalla aseista riisuttuna, kädet pään päällä, harvaan riviin eläväksi suojakilveksi komennettuna. Heidän selkänsä takana tulisuojassa vihollinen tulittaa joessa pakoon pyrkiviä suomalaisia. Paremmin uimataitoisia voimakas virta kiidättää nopeasti kohti jokeen vääristyneinä kappaleina räjähtänyttä siltaromua. Mutta vihollisen puoleiselta rannalta suuntautuu rätisten keskeytymätön kiväärien, konepistoolien, konekiväärien ja pikakiväärien tulitus eläviin kohteisiin joella, joten kovin monen sota ehtii päättyä lopullisesti ennen suojaavia siltaromuja...