Nunna Ksenia, Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kunniaksi

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen toi Athosvuorelta saamansa Jumalansynnyttäjän ikonin Laatokalle Konevitsan saareen vuonna 1393. Ikonista tuli hänen perustamansa luostarin hengellinen aarre. Vuonna 1610 Konevitsan luostari tuhoutui ruotsalais-suomalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Veljestö siirtyi ikoni mukanaan evakkoon Novgorodiin. Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718, mutta ikoni palautettiin sinne vasta vuonna 1799. Matkalla se viipyi kaksi kuukautta Pietarissa, jossa sen kautta tapahtui kahdeksan ihmeparantumista. Vuonna 1940 Konevitsan luostarin veljestö siirtyi luovutetusta Karjalasta Keiteleelle Hiekan tilalle. Siellä luostarin alueella pidettiin ortodoksisten nuorten kesäleirejä. Vuonna 1956 Konevitsan luostarin viimeiset munkit siirtyivät ikoni mukanaan Heinävedelle Uuden Valamon luostariin. Ihmeitä tekevä Jumalansynnyttäjän ikoni sijoitettiin kunniapaikalle luostarin kirkkoon. Jumalansynnyttäjän Konevitsalainen ikoni on Suomen ortodoksisen kirkon suurin hengellinen aarre.